4. Köyhyys ja kehitys

Ruotsi tunnetaan tasa-arvoisena, vakaan hyvinvointijärjestelmän ja pienten tuloerojen maana, jossa köyhyyttä ja syrjäytymistä on onnistuttu torjumaan menestyksekkäästi. Kansallisen ohjelman mukaan absoluuttista köyhyyttä, joka vuonna 2006 oli 4,5 prosenttia on kyetty vähentämään. Suhteellinen köyhyys on tuloerojen kasvusta johtuen kuitenkin noussut lähes 11 prosenttiin.
Köyhyys koskettaa ennen muuta ulkomailla syntyneitä, joiden osuus köyhistä on kolme kertaa suurempi kuin Ruotsissa syntyneiden. Absoluuttisessa köyhyydessä elää 130 000 lasta eli 6 prosenttia lapsiväestöstä. Kahden ulkomailla syntyneen aikuisen perheistä köyhiä on 20 prosenttia.
Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä, joissa se on lähes kaksinkertaistunut 1990-luvulta.
OECD:n raportin mukaan suhteellinen köyhyys on kasvanut eniten Ruotsissa. Vertailussa oli yhteensä 34 OECD:n jäsentä länsimaista. Ylen mukaan Ruotsi putosi vertailussa ensimmäiseltä paikalta neljänneksitoista. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on kasvanut dramaattisesti.
Ruotsissa köyhyyden riskialueella olevien henkilöiden määrä on myös kasvanut 12 prosentista 14 prosenttiin viime vuosien aikana. EU määrittelee henkilön olevan köyhyyden riskialueella, jos hänen bruttotulot ovat alle 60 prosenttia maan mediaanituloista. Näillä henkilöillä ei nähdä olevan samoja taloudellisia resursseja kuin muilla henkilöillä elää taloudellisesti hyväksytyllä tasolla.

Ruotsissa köyhyysrajalla elävien talouksien määrä on myös kasvanut. Yksi osasyy saattaa olla, että bruttotulot ovat kasvaneet, mikä puolestaan on nostanut köyhyysrajan riskialueen määritelmää aikaisemmista määritelmistä.Länsimaissa köyhyyden esiintyminen vaihtelee. Ruotsin kaltaisessa sosiaalisessa hyvinvointivaltiossa se ei ole kovin suurta, vaikka etuuksia on sielläkin vähennetty 2000-luvulla.

Bruttokansantuote mittaa tietyn valtion kokonaistuotantoa, johon lasketaan mukaan kaikki tiettynä aikana tuotetut tavarat ja palvelut. Kun lasketaan BKT asukasta kohden, BKT jaetaan valtion asukkaiden määrällä.

Ruotsi on suurin ja väkirikkain Pohjoismaa. Maailmalla Ruotsi tunnetaan puolueettomana ja vakaana korkean elintason maana.

3. Väestöllisen muuntumisen malli

Väestöllisen muuntumisen teoria eli väestöllisen muuntumisen malli, väestöllinen muuntuminen tai demografinen transitio on väestönkasvun malli, jonka pääpiirteitä kaikkien maiden väestön rakenteen kehityksen ja väestönkasvun katsotaan noudattavan niiden teollistuessa.
Väestöllisen muuntumisen malli on jaettu neljään vaiheeseen, joista ensimmäisessä sekä syntyvyys että kuolevuus ovat korkeita, toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee ravitsemuksen ja terveydenhuollon parantumisen myötä, mutta syntyvyys säilyy samana, kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee entisestään ja myös syntyvyys alkaa myös muun muassa tietoisen syntyvyyden säännöstelyn seurauksena vähetä, ja neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa sekä syntyvyys että kuolevuus ovat vakiintuneet pieniksi ja luonnollinen väestönkasvu lähes pysähtynyt. Joissakin tapauksessa puhutaan myös viidennestä eli väestön vähenemisen vaiheesta, joka kuitenkin on useimmissa tapauksissa väliaikainen tila.

Ruotsin väestöllinen muuntuminen vuosina 1735–2000. Sininen käyrä osoittaa syntyvyyttä ja punainen kuolevuutta tuhatta asukasta kohti.

2. Väestö - kasvavaa ja vähenevää

Ruotsin väestö tarkoittaa Ruotsissa asuvia ihmisiä. Ruotsissa oli 31.12.2012 9 555 893 asukasta.
Tässä artikkelissa tarkastellaan väestön kokonaismäärää eli väkilukua, syntyvyyttä, kuolleisuutta ja näiden erotuksena saatavaa luonnollista väestönkasvua. Väestön määrään vaikuttaa myös muuttoliike, joka voidaan jakaa lähtömuuttoon ja tulomuuttoon, joiden erotus on nettomuutto. Muuttoliike voidaan jakaa maan tai alueen sisäiseen muuttoliikkeeseen sekä valtion rajat ylittävään siirtolaisuuteen.
Artikkelissa tarkastellaan myös väestön jakautumista aluettain. Väestön jakautumista voidaan kuvata lääneittäin tai maakunnittain, kunnittain ja niiden sisällä vielä seurakunnittain. Väestön keskittyneisyyttä kuvaavat tiedot taajamissa ja pientaajamissa asuvien määrästä.
Lisäksi voidaan tarkastella väestön rakennetta: ikärakennetta, sukupuolijakaumaa, kansalaisuutta, syntymämaata, väestön taustaa, uskontoa ja äidinkieltä. Näitäkin tarkasteluja voidaan tehdä koko valtiota tarkemmilla aluetasoilla.
Ruotsin kokonaisväkiluvusta on saatavissa vuosittaisia tilastoja vuodesta 1749 alkaen, jolloin Ruotsissa oli 1 764 724 asukasta. Tuoreimman samassa tilastossa mainitun vuoden 2011 tietojen mukaan Ruotsin väkiluku on 9 482 855 henkilöä. Seuraavassa taulukossa on kuvattu Ruotsin väkiluvun kehitystä kymmenen vuoden välein. Muutokset (henkeä ja prosenttia) tarkoittavat muutosta koko kymmenvuotiskauden aikana.
Vuoden 2011 aikana Ruotsissa syntyi elävänä 111 770 lasta ja kuolleita oli 89 938. Syntyneiden enemmyys (luonnollinen väestönkasvu) oli siten 21 832 henkilöä. Syntyneiden määrä ylitti kuolleiden määrän 115 kunnassa ja 173 kunnassa syntyneitä oli vähemmän kuin kuolleita. Kahdessa kunnassa syntyneitä ja kuolleita oli yhtä monta. Läänien osalta syntyneitä oli kuolleita enemmän 12 läänissä ja 9 läänissä syntyneitä oli kuolleita vähemmän

1. Kulttuurit kohtaavat

1. Kulttuurit kohtaavat

Ruotsin noin 9,2 miljoonasta asukkaasta noin viisi prosenttia on muiden maiden kansalaisia. Maahanmuutolla on Ruotsissa pitkä historia, ja etenkin 1960-luvulla Ruotsiin saapui monia maahanmuuttajia työn perässä. Virallisia kansallisia vähemmistöjä ovat Ruotsissa saamelaiset, ruotsinsuomalaiset, tornionjokilaaksolaiset, juutalaiset ja romanit. Saamelaisina alkuperäiskansana on myös tietty omaa kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjät perustettiin Ruotsiin vuonna 1993.
Muita suuria maahanmuuttajaryhmiä ovat iranilaiset, kurdit, turkkilaiset, chileläiset ja syyrialaiset.
Ruotsi on osa pohjoismaista, germaanista ja länsimaista kulttuurialuetta. Ruotsalainen ilmaisu taiteen, musiikin ja kirjallisuuden aloilla pohjautuu vahvasti tähän kulttuuriperinteeseen. Ruotsalaiseen kulttuuriin liittyy myös vahva tasa-arvon periaate.
Noin 75 prosenttia ruotsalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon (Svenska kyrkan).
Maahanmuuton seurauksena Ruotsissa on nykyään myös monia muita aktiivisia uskontokuntia, joista yleisimpiä ovat roomalaiskatolisuus, useat ortodoksiset suuntaukset, islam ja vapaakirkko. Viime vuosina erityisesti islaminuskoisten määrä on lisääntynyt Ruotsissa.
Ruotsin lukuisat viralliset ja etniset vähemmistöt ylläpitävät omia kulttuurisia piirteitään, joista huomattavia ovat ainakin saamelaisten, ruotsinsuomalaisten ja romanien omat kulttuuriperinteet.